Munalla töihin – viikonloppunakin

Lapsuudesta jäi muutamia ruokiin liittyviä hokemia tiiviisti mieleen. Ensimmäinen sopii nykykarppaajillekin tunnuslaulun alkusanoiksi: "Puhdasta, valkoista, tappaavaa." Nettihaku paljasti, mistä peräisin eli vuonna -73 suomeksi käännetty sokerin tuhoisuudesta kertova John Yudkin kirja. Toinen mieliinpainunut hokema oli munamainoskampanjan herkullinen: "Munalla töihin." Munista tulee mieleen omien lasteni lapsuusvuosikymmen 90-luku. Keskimmäinen kysyi muutaman vuoden ikäisenä syntymäpäivillä: "Onk tää nyt sitä kolestrolikakkua?"

Sokerisesta vielä yksi välipalamuisto kouluajoilta. Hyppytunnilla mentiin koulukaverin kotiin tekemään välipalaa. Vatkattiin munia vaahdoksi ja laitettiin sekaan sokeria ja kaakaota. Sitten syötiin tyytyväisenä vaahto, nam. Mistä juolahti vielä mieleen varhemman lapsuuden herkku eli paksu viipale pullaa, siihen voita reippaasti ja sokeria niin paljon kuin tarttui kiinni. Maiskis. Lapsena sain jatkuvasti kuulla, millainen riuku olin. Ei pullasta tai sokerista jäänyt riippuvuutta. Jos nykyään leivon pullaa, saattaa olla, etten maista ainukaistakaan tai ehkä yhden. Varsinkaan en osaa syödä makeaa aamulla keskieurooppalaisittain.

Siis munalla viikonloppuaamun askareet alkuun. Tässä tämän aamun muna-aamiainen, jossa ei ole sokeria eikä suolaa. Käytän pientä munakaspannua, jonka esittelin aiemmin tässä blogissa. Isommalle porukalle voi tehdä tavallisella pannulla ja valurauta on paras. Huonot teflonpannut ovat haitallisia, rikkoutunutta ei kannata käyttää ja ylikuumentumista pitää erityisesti varoa, hae lisätietoa hakusanalla PFAS.

Yhtä annosta kohden:
neljännes keskikokoisesta sipulista pieninä kuutioina kuivaan pannuun
vajaa desi kaalia, pieneksi viipaloituna, sipulin perään, paahdetaan hetki
hitunen rypsiöljyä ja lämpö pienelle
kaksi rikottua munaa joukkoon, sekoitellaan seosta varovasti, käännetään kun hyytynyt
pinnalle parmesan-raastetta (no siinä se suolan maku tulee ja suolaakin hyppysellinen)

lautaselle revittyä salaattia (minulla oli tänään aatelisneitoa eli Punainen Salanova)
salaatin seuralaisiksi sitruunanmehua, kylmäpuristettua rypsiöljyä ja hitunen hunaja-omenaviinietikkaa
munakas salaatin päälle kauniisti, kyytipojaksi vihreää teetä ja jaksaa hyvin iltapäivään

Muna on mielestäni väheksyttyä ruokaa. Munivien kanojen elinolosuhteet paranevat, kun arvostamme munia. Olen nähnyt oikein hyviä kanaloita ja ihan karmaisevia. Munan ravintoarvo on mainio. Kun en syö pullaa, kakkuja tai pipareita (no ihan vähän niitä joskus), joissa muna on piilossa, uskallan reippaasti syödä oikeita munia ilman, että joku terveyspoliisin haamu pään sisällä jäkättää. Kuinhan monella nykyään muuten on sellainen mielen jäkättäjä ruokakaverina? Olen vähän sitä mieltä, että ruokaan liittyvä terveysahdistus on vaarallisempaa kuin normaali ruoka.