Kotikaljan ylistys

Mikä olisikaan parempi ruokajuoma pitoihin kuin kotikalja? Kesäpitojen ongelmana on lämpö ja tarjoomusten lämmönkesto. Kotikalja on verraton tässä suhteessa. Maito ja piimä, nuo suomalaiset perusjuomat, eivät kestä pitkää päivää (no piimä kyllä kestää). Niitä pitää laittaa tarjolle pienissä erissä ja siitä seuraa vahtimisen tarve. Alkoholilliset juomat eivät pilaannu herkästi, mutta eivät ole kaikkien suosikkeja ruokajuomana (varsinkaan autoilijoiden). Kotikaljassakin on hiukan alkoholia, mutta vain pikkiriikkisen. Se pikkiriikkinen pitää mm. pöpöt loitolla. Googlaamalla opin, että kotikalja on ikivanha keksintö.

Meillä oli kaksoisjuhlat kuluneella viikolla. Laitoin kotikaljaa. Se on perhepiirissä ollut aina suosikkijuoma joulun aikaan. Lapsuusvuosien suloisin kotikaljamuisto on Hämeenkylän (äidin kodin eli Korpelan) heinätalkoista. Isoäidin kalja on kirpeää ja raikasta. Se oli pullotettu vanhan ajan limpsapulloihin, niihin posliinikorkkisiin (Virojoella oli ennen omaa aikaani limpsatehdas, limpsa on siis täkäläinen muoto limonadille).

Muutamina viime jouluina olen ollut epäonninen kaljanpanossa. Siinä on tiettyjä herkkyyksiä. Käyntilämpötilan säätely kotioloissa on hankalaa, hiivan määrä suhteessa nesteeseen lipsahtaa herkästi pieleen ja varsinkin nesteen lämpötila hiivan lisäämishetkellä ilman lämpömittaria. Täällä kaljanpanon ongelmana on myös se, että kaivovetemme on fluoririkasta.

Nyt piti panna iso määrä kaljaa. Kotioloista löytyi 20 litran lypsykannu. Se pestiin ja desinfioitiin kiehuvalla vedellä. Paketillinen Tuoppi-kaljamaltaita, 20 litraa kiehuvaa vettä (siis kahdessa erässä 10 litran kattilalla), kilo sokeria ja sitten odottelemaan hiivanlisäämislämpötilaa. Hiivaa 3 teelusikallista.

Aloitin kaljanpanon juhlien aatonaattoiltana. Kuvittelin, että olisin ehtinyt tehdä uuden kaljan, jos ensimmäinen satsi olisi mennyt pieleen. Se oli siis kuvitelma, koska noin iso määrä kiehuvaa nestettä jäähtyi sopivaan hiivanlisäyslämpöön kuudessa tunnissa. Minulla ei ole kylmiötä. Olisin voinut viedä kalja-aihion kellariin, mutta 20 litraa on painava kantaa. Heräilin neljä kertaa pitkin yötä mittaamaan hyvin pestyllä sormella lämpötilaa (olen kolmen lapsen äitinä mitannut vuosikausia kuumetta sormituntumalla, joten luotan mittarini kalibrointiin).

Aattoaamuna puoli seitsämältä kalja oli 37° ja hiiva sai luvan astua areenalle. Puhdas liina tonkan päälle. Aattona leivottiin kakkupohjia. Tonkka sijoitettiin uunin kupeeseen. Jännityksellä kävin seurailemassa, lähteekö käymään ja voi jee, kuului juuri oikea poreileva ääni, pieni vaahtorantu nestepinnan kupeella. Mallaspussin ohjeessa luki, että annetaan käydä 12-24 tuntia.

Entuudestaan tiesin, että käyminen pitää saada vikkelästi loppumaan eli kalja pitä kylmentää nopeasti. Tämä tieto on peruja äitini 50-vuotispäivien pääemännältä, Sari-vainaalta (kuten täällä ennen vanhaa olisi sanottu). Niinpä sitten illalla myöhään upotin muovipusseihin tiiviisti laitettuja kylmäkalleja kaljatonkkaan. Kun kylmäkallet olivat sulaneet, kalja oli jäähtynyt useita asteita.

Kalja pullotetaan ja pullot laitetaan kylmään. Kalja on juotavaa seuraavana päivänä. Pitoihin pullokalja on vähän hankalaa. Ostin Plaston kanisterin, jossa on hana. 20 litran satsista sain 10 litran hanakanisterin täyteen ja sen päälle vielä pari litraa vanhaan isoon apteekin pulloon. Hanakanisteri jääkaappiin. Kemuaamuna jännityksellä maistelemaan ja voi taivas, kyllä oli hyvää (mielipide on toki subjektiivinen).

Kalja oli yksi vaihtoehto juhlien ruokajuomana. Hyvin teki kauppansa. Vähän jäi tähteeksi. Yllättävää oli, että hyvin jäähdytetty 10 litran kanisteri ei ehtinyt lämmetä liikaa pitkän päivän aikana. Loppukalja on ollut edelleen hyvää ja juomakelpoista, vaikka seisoikin noi 8 tuntia huoneenlämmössä. Loistokeksintö! Hauska tieto sekin, että verrattuna maitoon, kotikalja on ekologinen ruokajuoma.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kasviskorma Jamie Oliverin tapaan

Mitä tehdä rucola-jättisaaliille?

Eliksiiriä Arvo Ylpön tapaan