Ruokamatka sipulin kanssa

Aloitinpa sitten Portugalista Tampereen opiskelukodin makumatkailun. Muuttokuormaan pääsi kassillinen lämpimien maitten keittokirjoja ja maan mainio Dixonin soppakirja. Kaivoin esiin S niin kuin sipuli. Ja heti heitin hyvästit kermaiselle ja raskaalle ravintoloista tutulle sipulikeitolle. Iltapäivälenkillä kassi täyteen hyviä luomusipuleita ja pari muuta tarviketta.

Kas näin menee portugalilaisen sipulikeiton ohje Roderick Dixonin tapaan suunilleen:

puolisen kiloa perunoita pilkottuna
vettä reilusti (punnitsin perunat kädellä, mittasin veden silmällä)
pitkä loraus oliiviöljyä
50 g viipaloitua chorizo-makkaraa
kuumennetaan ja annetaan kiehua 10 min

Sipuleita kolmen ison keltasipulin verran: omani olivat pieniä ja ihanan napakoita luomusipileita, laitoin mukaan yhden tavallisen salottisipuli ja yhden banaanimallisen salottisipulin. Sipulit pieniksi kuutioiksi, ei tarvitse jauhaa tuusannuuskaksi. Sitten tärkeä jippo: sipulit paahdetaan kuivalla pannulla, siis ilman rasvaa. Vasta paahtamisen lopuksi loraus oliiviöljyä joukkoon. Näillä vinkeillä sipulista tulee makeaa, maukasta ja sulavaa.

Kun perunat ovat kiehuneet 10 minuuttia, lisää paahdetut sipulit joukkoon ja keitä hiljaisella tulella 15 minuuttia, kyytipojiksi ropsaus mustapippureita.

Lopuksi suolaa maun mukaan (eli ei hirveästi, mutta niin, ettei liemi ole itäsuomalaisittain tuimaa).

Peruna ja sipuli muodostavat gorizon säestyksellä maukkaan parin. Lientä voi latkia huoletta. Ei tule ähky. Makujen vivahteet nousevat mukavasti esille, kun tarpeisto on yksinkertaista. Hyvä ruoka syntyy usein vähillä tarpeilla. Seuraava sipulimatka viekin sitten Ranskaan, Provenceen (hee, Wikipedia kertoo, että oksitaanin kielellä Prouvènço).