Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2011.

Se pieni sipulierityisjuttu

Kuva
Lauantailounaalle oli odotettavissa syömämiehiä. Sipulikeittoa oli tehnyt mieli jo jonkin aikaa ja nyt tuli hyvä syy ryhtyä itkettävään askareeseen.

Sipulin käsittelyyn liittyy pieni temppu, joka toisinaan mainitaan sipuliruokien ohjeissa. Sipulin kuullottaminen aloitetaan kuivalla pannulla, ilman rasvaa. Paahdetaan sopivalla tulella, ei liian kovalla, mutta kuumalla. Kun sipulikuutiot ovat saaneet hieman väriä, pannuun lisätään vähäinen määrä öljyä.

Kuutioin vajaan kilon luomusipuleita. Paahdoin niitä kuivalla pannulla, kahdessa erässä. Käytin kumpaankin erään ruokalusikallisen oliiviöljyä. Toisen erän kanssa paahdoin vajaa 100 grammaan kuutioitua palvikinkkua. Paahdoin sipuleita kullankelaisiksi. Paahdetut sipulit ja kinkun siirsin lihaliemeen (noin 1,5 litraa vettä, 1 lihaliemikuutio) ja annoin muhia hiljaa.

Maustoin liemen huhmaressa jahamallani mausteseoksella. Seoksen sain ystävältäni Italian tuliaisina. Mausteseoksen tuoksuhurmasta vastasivat: rosmariini, oregano, salvia, ba…

Kuhaa ja kanttarelleja

Kuva
Sarjassa maailman parhaita pikaruokia: kuhafileitä pakastimesta. Fileet kannattaa pakastaa laakeasti pussiin, jotta sulavat nopeasti. Kanttarellit valmiiksi kokoonpaistettuina, littana annospussi. Sulaminen ei vie pitkään. Tässä ohjeessa kalaa oli noin 400 g ja käsiteltyjä kanttarelleja 1 dl.

Ryytimaalla sain vielä kyytipojaksi persiljaa, salviaa ja meiramia. Salviaa vain pari lehteä, meiramia tuplat enemmän ja persiljaa kourallinen. Huuhdotaan, pienitään ja laitetaan huhmareeseen. Mukaan muutama mustapippuri, sitruunapippuria ja suolaa. Hierotaan tahnaksi. Kaadetaan sekaan valkoista balsamikoa noin ruokalusikallinen ja saman verran rypsiöljyä. Sekoitetaan tasainen tahna ja hierotaan kalapaloille.

Kalapalat ladotaan tiiviisti uunivuokaan, jota ei tarvitse voidella. Kanttarellit levitetään päälle. Uunivuoka kääritään tiukasti voipaperiin ja varmistetaan puuvillanarulla, että voipaperi pysyy hyvin päällä. Muitakin virityksiä voi käyttää. Tuikataan tosi kuumaan uuniin (250° C) vartiksi.…

Tofua ja salsaa sunnuntairuuaksi

Kuva
Viikolla laitoin intialaiskeittokirjan inspiroimana kikherneitä, jugurttia ja vihreaa chiliä (raita). Vihreää chiliä ei ollut lähistön kaupassa erillisenä, vaan punaisen parina. Mieleen muistuikin kaupassa kaukaisilta ajoilta Kari A. Hintikan (@ubiq) Jaikussa jakama meksikolaisen salsan ohje (perua Ruokala.tv:stä). Perusohjeessa chilejä oli 3 (2 punaista ja yksi vihreä). Itse käytin 4 punaista ja valkosipuliakin kaksinkeraisen määrän eikä salsasta tullut liian tulista.

Koska tähän aikaan ei saa ylikypsiä tomaatteja, laitoin kokonaisena säilöttyjä. Valkopippuri sitten aina tuoreeltaan jauhettuna. Valmiiksi jauhettua ei kannata ikinä ostaa, sillä sen maku on... no paha. Suolaa laitoin vain teelusikallisen, kun käytän muutenkin vähänlaisesti suolaa. Karin Ruokala.tv:stä nappaama ohje:

1/2 dl öljyä2 kpl punaista chiliä2 kpl paprikaa1 kpl sipuli1 kpl vihreä chili (ei mitenkään kriittinen, jos ei löydy kaupasta)4 kpl kypsiä tomaatteja3 rkl sokeria (voi olla paljon vähemmänkin kunhan suola-so…

Ruokaisa salaatti

Kuva
Pitkän luennon jälkeen kohti bussia ruokakaupan kautta. Koskikeskuksen K-marketissa nälkäisenä ihmettelin, että mitä sitä tänään laittaisi. Yliopistolla saa todella hyvää ruokaa ja edullisesti, mutta tykkään laittaa kotiruokaa. Siinä pää tyhjänä ihmetellessäni nappasin Ruoka-Pirkan kaupan telineesta (maaliskuu 2011, s. 33). Löytyi kelpoisa resepti, joka oli nimetty Napolin salaatti:

1 pussi Pirkka-kasvissuikaleita (peruna, porkkana, palsternakka, purjo, selleri, sipuli)
1 pussi pakasteherneitä
150 g palvikinkkua
2 omenaa
2 dl maustekurkkuviipaleita (kotona oli Coctail-kurkkuja)
1 purkki Crème Bonjour Cuisinea
1 rkl sinappia
1 tl viherpippuria
ripaus sokeria

Kevyesti kypsennys vihanneksille. Kaikki sekaisin. Suolaa ei tarvitse lisätä, sitä on aineksissa. Parasta, jos saa hetken vetäytyä. Sopii myös ruisleivän päälle. Korvaa hyvin kaupasta valmiina ostettavan italiansalaatin.

Kolumbialainen kanakeitto

Kuva
Sain naistenpäivänä kolme naista vieraaksi opiskelukämppääni. Tehtiin ruokamatka Kolumbiaan, oppaana jälleen mainio Dixonin keittopokkari, jota on tullut jo aiemmin kehuttua. Dixonin keittokirjan parhaus on siinä, että keitot ovat ympäri maailmaa koottua arkiruokaa ja arkiruoka on aina toimivaa, maukasta ja helppoa valmistaa.

Kanakeitto valmistui tietenkin broilerista, kun ei nykyään helposti saa kanaa mistään. Osaavatkohan nuoremmat ihmiset enää kokonaista kanaa käsitellä? Otinpa siis maustamattomia broilerin rintapaloja. Niissä oli sentään luuta mukana. Laitoin ensimmäiseen keittovaiheeseen luut ja nahkat mukaan antamaan liemelle makua.

Ohjeessa on jännää kehotus lisätä erilaisia perunoita. Perunat keitetään myös hyvin kypsiksi. Kannattaa totella ohjetta. Itse laitoin Pitoa, Puikulaa ja van Goghia. Maissintähkinä käytin minimaisseja pakkauksen. Jos käytät kokonaisia esikypsennettyjä maisseja, muista pilkkoa varovasti ja mieluiten hyvillä välineillä (lihakirves ja vasara sopivat hyvi…

Kaalia kupuun

Kuva
Kaaleja olisi hyvä syödä paljon. Kaalit ovat terveellistä ja maukasta ruokaa, useimmiten myös edullista. Tämä kaaliresepti on helppo, nopea ja tietenkin maukas. Yhdistelmä kuulostaa vähän oudolta, mutta toimii. Maukkainta kaalisalaatti on, kun se saa vetäytyä jonkin aikaa. Kannattaa tehdä yhdellä kertaa suuri annos. Suuren annoksen tekeminen on helppoa – varsinkin jos omistaa kaalihöylän, jollaisen itse toin aikoinaan Itävallasta. Sopii hyvin pitopöytään, koska on helppo ja nopea valmistaa ja on parhaimmillaan valmistusta seuraavana päivänä. Siispä näin:
valkokaalia pilkottuna pieniksi suikaleiksipalvikinkkua samanlaisiksi pikkusuikaleiksiraejuustosinappikastike (itse tehty tietenkin eli hyvää ruokaöljyä, vähän etikkaa, paljon sinappia, pippurirouhetta, suolaa, sokeria ja ravistetaan sekaisin)

Matikka-aika

Kuva
Miten voikin elävänä palautua lapsuuden ruokapöytä makunystyröille, hajuaistiin. Matikkasoppaa. Veljen kanssa kisaa maksasta, kummalle tuli isompi pala. Keiton syöminen aloitetaan ruotojen perkaamisella, sitten liemi perunoineen ja sitä makua. Matikkasoppa on kalakeittojen aatelia.

Kuljetin sunnuntai-iltana isän pyytämää ja valmiiksi käsittelemää, pakastettua pikkumatikkaa eilisen työreissun ajan illaksi opiskelukotiin. Pakkasin jäihin ja hyvin kesti kohmeessa. Maksa vain oli ehtinyt sulaa ja jätin sen sitten pois pelistä.

Keitto-ohje on luontoretki- ja luontokokkauskirjasta Tuulenhuminaa – Elämyksiä luonnossa (Petri Hautala). Tillin sijaan laitoin kuivattua ruohosipulia, kun tilliä ei ollut. Muuten tismalleen ohjeen mukaan (tai no, maustepippurit vaihdoin mustapippureihin). Perunat luomu-Van Goghia, on just passeli tiivis ja maukas lajike tähän (Van Gogh näemmä luokitellaan jauhoisiin perunoihin, mutta nämä luomupotut, joita olen ostanut, eivät hajoa keitettäessä ja kestävät lämmitys…

Keittomatkoja ympäri maailmaa

Kuva
Roderick Dixonin keittokirjapokkari 500 parasta keittoa on pitkään ollut suosikkioppaani nopaisiin ja maukkaisiin ruokahetkiin. Pokkari on lyhennetty painos kirjasta 1000 parasta keittoa. Samalta tekijältä on näemmä myös julkaistu mm. Afrikkalainen keittokija ja kustantajan sivuilla kerrotaan, että keittokirjailija Dixon "on kotoisin Englannista. Hän on asunut pitkään paitsi Suomessa niin myös Afrikassa."

Jääkaapissa puolen kilon pussi luomuporkkanoita houkutteli porkkanakeitolle. Niinpä nappasin Dixonin käteeni, P niin kuin porkkana: brasilialainen porkkanakeitto.

Ja pitihän sitä tietenkin vähän muunnella sillä, mitä kaapista löytyi. Alkuperisestä ohjeesta saa alkukeitoksi sopivan ohuen keiton. Oma muunnelmani on pääruuaksi käypä.


kuori ja viipaloi sentin palasiksi puoli kiloa porkkanoita1 pieni sipuli ja 2 shalottisipulia kuutioituna kuivaan pannuun paahtumaankäännellään hetki, samalla kuori 3-6 valkosipulin kynttäloraus oliiviöljyä pannuun, valkosipulit mukaan, kääntele ja…

Sämpylöitä siitä, mitä kaapista löytyy

Kuva
Voi harmi, ettei tuoksuja saa säilöttyä ja liitettyä tähän mukaan. Tänään teki mieli jotain pientä suolaista tuoretta teen kanssa. Katselin kaappejani, valikoima rajattu, ei munia, ei maitoa, ei muuta kuin luomuvehnäjauhoja jauho-osastolla. Mutta sitten jännittäviä lisäeväksi: kuivattuja suppilovahveroita, tuoretta rucolaa ja kovaa lampaanmaitojuustoa. Siispä sämpyläsarvet:

0,5 l vettä
rkl hunajaa
50 g hiivaa
2 tl suolaa
4 rkl jauhettua kuivattua suppilovahveroa
0,5 dl rypsiöljyä
n. 8 dl luomuvehnäjauhoja
0,75 dl juustoraastetta

Taikina alustetaan, kunnes irtoaa käsistä, ei liian kovaksi. Kohotetaan kaksinkertaiseksi. Kaulitaan kuten korvapuustit, leikataan kolmioiksi, laitetaan täytteeksi silputtua rucolaa ja juustoraastetta, käännetään sarviksi. Kohotetaan pellillä. Sivellään vedellä, paistetaan 225° kauniin värisiksi (vie 10-15 minuuttia).

Lisäsin taikinaan jauhettua sientä siksi, ettei minulla ollut kokojyväjauhoja eikä mitään hiutaleita. Mortteli oli vielä löytymättä, mutta opisk…

Ruokamatka sipulin kanssa

Kuva
Aloitinpa sitten Portugalista Tampereen opiskelukodin makumatkailun. Muuttokuormaan pääsi kassillinen lämpimien maitten keittokirjoja ja maan mainio Dixonin soppakirja. Kaivoin esiin S niin kuin sipuli. Ja heti heitin hyvästit kermaiselle ja raskaalle ravintoloista tutulle sipulikeitolle. Iltapäivälenkillä kassi täyteen hyviä luomusipuleita ja pari muuta tarviketta.

Kas näin menee portugalilaisen sipulikeiton ohje Roderick Dixonin tapaan suunilleen:

puolisen kiloa perunoita pilkottuna
vettä reilusti (punnitsin perunat kädellä, mittasin veden silmällä)
pitkä loraus oliiviöljyä
50 g viipaloitua chorizo-makkaraa
kuumennetaan ja annetaan kiehua 10 min

Sipuleita kolmen ison keltasipulin verran: omani olivat pieniä ja ihanan napakoita luomusipileita, laitoin mukaan yhden tavallisen salottisipuli ja yhden banaanimallisen salottisipulin. Sipulit pieniksi kuutioiksi, ei tarvitse jauhaa tuusannuuskaksi. Sitten tärkeä jippo: sipulit paahdetaan kuivalla pannulla, siis ilman rasvaa. Vasta paahtamis…