Mikä keittokirjoissa kiehtoo?

Joku joskus kysyi, että miksi ihmeessä sinulla on noin monta keittokirjaa, eihän noita kaikkia reseptejä ehdi ikinä tekemään.

No ei tietenkään. Minähän luen välillä iltalukemiseksi keittokirjoja, luen niitä, kuten runokirjoja. Nautin makumatkoista kirjan sivuja pitkin. Matkamuistoiksi on tarttunut useita keittokirjoja.

Ruokakulttuuri onkulttuurin vanhimpia kerroksia. Kai myös elämä alkutuotannon äärellä, viljapeltojen, metsien ja kalavesien äärellä, yhdistää läheisesti ruokakulttuuriin. Jännittävää, miten eri puolilla maailmaa saadaan hyvinkin yksinkertaisista ruoka-aineista esiin aina vain uusia makuja.

Kommentit

  1. Hanna Takalasunnuntaina, marraskuuta 22, 2009

    Nimenomaan, eihän niitä keittokirjoja siksi osteta, että niistä kokataan! Minulle ne ovat inspiraation lähde, kauniita katsella ja kaikkea muuta.

    Joskus erehtyy miettimään onko niitä liikaa, mutta olen tullut tulokseen ettei keittokirjoja voi olla liikaa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä tehdä rucola-jättisaaliille?

Kuva
Rucola on tuoreehko tuttavuus suomalaisessa ruokapäydässä. Lars Johnssonin Vihreä keittiö (WSOY 1986, Pikkujättiläinen 752 sivua) ei tunne sitä lainkaan. Ruokakaupoissa on voinut jo jonkin aikaa tehdä tuttavuuttaa ruukkurucolan ja Ruotsista rahdatun leikkorucolan kanssa. Mutta mitäs sitten, kun kasvilavan kulmalla rucolametri puskee satoa? Pienimuotoinen mausteeksi käyttäminen ei riitä. Muistin talvelta ruokaohjelman, jossa vierailtiin vuoristokylässä Italiassa. Vanha paimenmummo keitti vadillisesta rucolaa maukkaan näköistä keittoa. Dixonin 500 parasta keittoa (Multikustannus 2005, pokkaripainos 1000 parasta keittoa kirjasta, ja ihan huippumainio kirja) sisältää rucolakeiton ohjeen. Kaikkia aineita ei löytynyt kaapista, joten sovelsin oman version: 1 iso punasipuli 10 litran kattilallinen huuhdottua rucolaa 2 rkl oliiviöljyä 2,5 dl vettä 150 g Koskenlaskijaa (ohjeessa oli kasvisliemikuutio mutta suosittelen jättämään pois) Silputtu sipuli kuullottaan ensin kuivalla pannulla
Lue lisää

Kasviskorma Jamie Oliverin tapaan

Kuva
Olen ehdottomasti Jamie Oliver -fani. Hänen keittiösäätönsä ovat melkein ainoita ruokaohjelmia, joita jaksan katsoa. Samat riimit toistuvat: Absolutely gorgeous! Hänen jutuissaan on monta asiaa kohdallaan: maku, selkeät ruuat, helpot ja silti hurjan hyvät reseptit, muuntelu ja pieni leikkimielisyys, vähän sellainen jammailun maku. Viime vuonna Suomessa julkaistusta Kätevä kokki Jamie löytyy paljon huokeita ruokia ja vinkkejä, kuinka tähteitä käytetään ja vältetään. Kasvisruokaosasto on saanut suuren lohkareen kirjasta. Sieltä poimin päivän herkun, kasviskorman. Pientä muuntelua omien ruokavarojen mukaan. Tärkeä ruoka-aine puuttui: kormatahna. En ole tutustunut enkä tiedä, mistä sitä saa. Googlaamalla löysin vinkin, jonka mukaan tein itse: oliiviöljyä kattilan pohjalle, 1 tl kurkumaa, 1 tl paprikajauhetta (laitoin myös vähän savupaprikaa), 1 tl jauhettua mustapippuria, 0,5 tl keltaista currya, 0,5 tl juustokuminaa ja 2 teelusikallista garam masalaa (intialainen mauste, sitä sattui
Lue lisää

Kotikaljan ylistys

Kuva
Mikä olisikaan parempi ruokajuoma pitoihin kuin kotikalja? Kesäpitojen ongelmana on lämpö ja tarjoomusten lämmönkesto. Kotikalja on verraton tässä suhteessa. Maito ja piimä, nuo suomalaiset perusjuomat, eivät kestä pitkää päivää (no piimä kyllä kestää). Niitä pitää laittaa tarjolle pienissä erissä ja siitä seuraa vahtimisen tarve. Alkoholilliset juomat eivät pilaannu herkästi, mutta eivät ole kaikkien suosikkeja ruokajuomana (varsinkaan autoilijoiden). Kotikaljassakin on hiukan alkoholia, mutta vain pikkiriikkisen. Se pikkiriikkinen pitää mm. pöpöt loitolla. Googlaamalla opin, että kotikalja on ikivanha keksintö . Meillä oli kaksoisjuhlat kuluneella viikolla. Laitoin kotikaljaa. Se on perhepiirissä ollut aina suosikkijuoma joulun aikaan. Lapsuusvuosien suloisin kotikaljamuisto on Hämeenkylän (äidin kodin eli Korpelan) heinätalkoista. Isoäidin kalja on kirpeää ja raikasta. Se oli pullotettu vanhan ajan limpsapulloihin, niihin posliinikorkkisiin (Virojoella oli ennen omaa aikaani lim
Lue lisää